Unelma elämästä Ranskassa ja miten unelmasta on tulossa totta?

Uskomattoman Pariisissa eletyn vuoden jälkeen palasimme Suomeen ja ryhdyimme sisustamaan kotiamme lapsiperheen kodiksi. Samaa vauhtia vatsan kanssa kasvoivat sisustuslehtien pinot ja haaveet tyylikkäästi sisustetusta lastenhuoneesta. Lainasin Rikhardinkadun kirjastosta ruotsalaisia sisustuslehtiä ja siinä se oli: kuva kivitalosta aurinkoisessa Ranskassa, pihalla kukkia, kävelymatkan päässä leipomo ja pieni ranskalainen kylä.

Silloin se unelma syntyi, 13 vuotta sitten, halu palata rakkauden, croisanttien ja tyylikkäiden ihmisten maahan, toive jatkaa kieliopintoja ja unelma asua ihanassa talossa jossain Ranskassa eläen ranskalaista elämää.

Sittemmin on elämämme muuttunut lapsiperheen arjeksi, lastenhuone on ollut välillä enemmän ja useammin vähemmän tyylikäs (ja ennen kaikkea aina sekainen), matkoja on tehty Ranskaan ja moneen muuhunkin maahan niin lasten kanssa kuin ilmankin, mutta unelma on pysynyt ja kuva talosta piirtynyt jonnekin sydämen takaseinään.

 

Vuosi sitten tammikuussa Nizzaan aivan hurahtanut äitini ilmoitti viettävänsä 70-vuotispäiväänsä Nizzassa kesäkuussa 2015. Silloin tein päätökseni: ”Nyt tai ei koskaan minä muutan Etelä-Ranskaan kuukaudeksi.”

Viime vuoden hiihtolomareissulla Dubaissa jaoin unelmani ystäväni Katin kanssa ja kas kummaa minun unelmani tuntui jo enemmän todelta. Mikä parasta sain myös ystäväni lapsineen innostumaan ajatuksesta.

Kokeilin konseptia kevyesti viime kesänä Espanjassa ja syyslomalla Unkarissa, myös kielikylpymatkat Tukholmaan ovat olleet onnistuneita kokeiluita. Ajatus ranskalaisesta kuukaudesta tuntui päivä päivältä paremmalta. Vanhimman poikani koulukeskustelun jälkeen suunnittelu sai vauhtia opettajan todetessa ”muutatte kuulemma keväällä kuukaudeksi Ranskaan”. Tajusin, että nyt on toteutuksen aika.

Yhdessä ystäväni kanssa ryhdyimme etsimään joukkiollemme sopivaa taloa. Kolusimme Airbnb:n, Holidaylettingsin ja monta muuta nettisivustoa ja vihdoin tammikuussa vuokrasimme Villa Olivia –nimisen talon Le Bar sur Loup –kaupungista vajaan tunnin matkan päästä Nizzasta aivan Grassen hajuvesikaupungin kupeesta. Lopulliseen päätökseen vaikutti vahvasti Googlen kuvahaku, jolla kyseinen kaupunki lunasti paikkansa sydämeni kartalta.

Sitten alkoikin tapahtumaan hurjaa vauhtia Matkamessuilla tapasin Ranskan turistitoimiston ihmisiä ja kerroin projektista, Berliinin ITB messuilla kävin tapaamassa Nizzan, Grassen ja Cote d’Âzurin alueiden edustajia. Yllättäen sain kutsun Suomen Ranskan suurlähetystöön lounaalle, jossa tutustuin ihastuttavaan Ranskan instituutin suunnittelijaan ja lähetystön ihmisiin, joiden apu on ollut korvaamatonta.

Heidän avullaan saimme yhteyden paikalliseen kouluun ja nyt olemme saaneet vahvistuksen sille, että kaikki viisi lastamme pääsevät kylän kouluun tutustumaan ranskalaiseen koulunkäyntiin kahdeksi viikoksi. Kummitätini on auttanut minua kirjeenvaihdossa, sillä oma ranskankielentaitoni on päässyt pahasti ruostumaan .

Viime viikkoina olemme istuneet keittiönpöytämme ääressä Ranskan karttaa tutkien ja suunnitelmia hioen, nauttineet ranskalaista aamiaista, lukeneet ranskalaisia keittokirjoja ja katselleet ranskankielisiä elokuvia. Kiitos internetin olemme tutkailleet koulun lukujärjestystä, tutustuneet koulumatkaan Google Earthin avulla ja vierailleet talomme edustalla ja koulun pihalla Googlen katunäkymää hyödyntäen.

Yhteistyö Kaapelitehtaalla sijaitsevan Ranskan instituutin kanssa pitää sisällään koulukuvioissa auttamisen lisäksi myös lasten tutustumiskäynnit kielikurssien ryhmiin, joissa askarrellaan ja opiskellaan ja ennen kaikkea totutaan uuteen kieleen. Olemme innokkaasti lainanneet myös kirjoja, sarjakuvia ja elokuvia tosi kivasta kirjastosta, joka on siis avoinna ihan kaikille ranskan kielestä ja kulttuurista kiinnostuneille. Lisäksi kävimme tällä viikolla katsomassa ihanan lasten elokuvan Belle et Sebastien, joka pyörii parhaillaan myös elokuvateattereissa. Instituutissa järjestetään kerran kuussa ilmaisia elokuvailtoja.

Vapun kunniaksi pääsin mukaan myös viinien maisteluiltaan, sillä toki oikeiden viinien valinta on tärkeä osa ranskalaista ruokakulttuuria. Jopa talvella käyty taistelu terassimme alle pesiytyneitä citykaneja kohtaan näyttää saavan maukkaan lopun, sillä ranskalaisista keittokirjoista intoutuneena lupasi äitini valmistaa tänään kanipataa.

Itse lähden matkaan jo 7.5., sillä osallistun ensin löytöretkeilijä Pata Degermanin kiipeilyretkikunnalle Expedition Arcadalle La Gravessa. Kati lentää reippaasti sitten kaikkien viiden lapsen kanssa Nizzaan 16.5., jolloin yhteinen seikkailumme alkaa. Seikkailua voi seurata tunnisteella #kuinpaikallinenperhe ja #livelikealocalfamily.

Matkaseurueemme koostuu siis kahdesta äidistä, kahdesta 12-vuotiaasta, yhdestä 9-vuotiaasta, 7-vuotiaasta ja 6-vuotiaasta. Vanhimmat lapset ovat opiskelleet Ranskaa koulussa 3 vuotta ja 9-vuotias vuoden, nuorimmille kieli on vielä aivan uusi. Ensimmäiset kaksi viikkoa elämme paikallista arkea ja lapset käyvät koulua, toiset kaksi viikkoa lomailemme ja tutustumme Cote d’Âzuriin alueena. Viimeisillä viikoilla myös isät liittyvät joukkoomme ja kesäkuun alussa nostamme maljan 70-vuotta täyttävälle äidilleni.

 

– Inna-Pirjetta

Teemme yhteistyötä Ranskan instituutin sekä paikallisten turistitoimistojen kanssa, mutta idea matkasta sekä kaikki kommentit ja mielipiteet ovat omiamme. Yhteenveto projektista englanniksi löytyy tästä.