Viikot vain vierähtävät ihanasta Espanjan kuukaudestamme. Olemme olleet nyt täällä mieheni kotikaupungissa, Chiclana de La Fronterassa pari viikkoa. Tyttäremme paikallisia ristiäisiä juhlittiin viikko sitten ja kaikesta järjestelykaaoksesta huolimatta juhlista tuli yhdet ikimuistoisimmista ikinä. Juuri sellaiset, ja vieläkin paremmat kuin olisimme ikinä osanneet toivoa: aurinko maalasi Campo-maatilan valkoistakin valkeammaksi,flamenco raikui myöhään yöhön ja lapset jaksoivat riehua koko pitkän päivän pomppulinnassa kielivaikeuksista viis. Laitan juhlista kuvia kunhan saan parhaat ystäväni kamerasta. Loputkin suomalaisvieraat lähtivät täältä eilen ja ensin tuntui todella tyhjältä. Juhlat olivat ohi ja vieraat poissa. Nyt alkaisi todellinen espanjalainen elo, paikallisten sukulaisten ja pelkän espanjankielen keskuudessa. Iloksi nelivuotiaamme onki alkanut tällä viikolla vihdoin sukulaisilleen espanjaksi suomen sijaan. Keksimme kuitenkin suunnata vielä päiväksi Sevillaan nuorimman tyttäremme suomalaisen kummitädin seuraksi. Päivästä kehkeytyikin aivan ihana retki flamencotanssin kultaiseen kaupunkiin.
Sevillan liikenne on tunnetusti aivan kaameaa, joten paikalliset neuvoivat meitä jättämään auton keskustan ulkopuolelle Parque de los Principen lähettyville, josta olisi helppo napata metro keskustaan. Ajoimme kuitenkin jopa gps:n opastuksella kolme kertaa harhaan, joten loppujen lopuksi päädyimmekin juurikin keskustaan autollamme. No, saimme onneksi parkkipaikan parkkihallista maan alta, missä meitä oli vastassa kuumaa saunaa vastaava ilma. Ajattelin siinä vaiheessa, että emme tule selviytymään päivästä mutta maanpäällinen kuumuus ei ollutkaan yhtään niin kaameaa, vaikka mittarilukemat todellakin näyttivät pahimmillaan +43. En ole ikinä nähnyt vastaavia lukemia livenä. Lapset oli voideltu total sun blockilla, puettu pienimmät mahdolliset hellevaatteet ylle, pakattu mukaan hatut ja jokaiselle omat vesipullot. Lisäksi mukana kulki, kuten joka paikassa, potkulauta nelivuotiaallemme – silla kulkee paikassa kuin paikassa eikä väsymys ole iskenyt vielä kertaakaan.
Söimme lounasta aivan mielettömän viehättävässä Tapas-ravintolassa La Peponassa. Ruoat olivat moderneja versioita andalusialaisista tapaksista: krisikoita vuohenjuustokastikkeessa, chorizorisottoa, minihamppareita…aah todellakin suositeltavaa.
Lounaan jälkeen kapusimme kuuluisaan Parasoliin eli Setas de Sevillaan. Ylös pääsi vaunuilla kätevästi hissillä ja hinta oli suorastaan superhalpa. Kolme euroa per aikuinen ja siihen kuului ylhäällä juoma. Alle 12-vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi. Katolta avautui upea panoramamaisema yli kaupungin. Upea kokemus, mutta kuumuus oli tyynellä ja korkealla peltisellä katolla liikaa. Vilvoitteluun yläkahvilassa kuluikin sitten toinen tunti.
Iltapäivällä kävelimme vanhan kaupungin läpi pieniä katuja, jotka oli peitelty järkevästi aurinkosuojilla. Ikkunoissa riitti ihasteltavaa flamencomekoissa, joita oli tarjolla melkein joka kaupassa. Jätskiannokset napattiin totta kai mukaan. Kaikeksi onneksi kummitädin ihastuttavassa hotellissa oli ylhäällä uima-allasparatiisi, jonne salaa pulahdimme kuokkavieraiksi. Aivan katedraalin kupeessa sijaitseva hotelli Los Sietes olikin kuin keidas Sevillan keskellä. Huoneet isoja ja valoisia ja katolta avautui upea näkymä vanhaan kaupunkiin ja katedraalille.
Olisin mieluusti jäänyt tänne yöksi ja istumaan iltaa, mutta mieheni hoputti meitä jo lähtemään kohti Chiclaanaa – Espanjan ensimmäinen MM-peli alkaisi kahden tunnin päästä. Täällä siis istutaan mummolassa tv:n ääressä ihanan retkipäivän jälkeen. Harmi vain, että peli Hollantia vastaan taitaa saada aika ei-toivotun lopun…
Besos ja hasta luego
Inari
No Comments