Egypti: Täyttä lomaelämää sinisessä lomakylässä #Bluevillage

Meidän perheemme ei ole aiemmin päätynyt (tai päässyt) lomailemaan Finnmatkojen Bluevillage- lomakylään. Kerran asuimme Kyproksella lomakylässä, jonka kaikki palvelut olivat sulkeutuneet viikkoa aikaisemmin ja kerran olemme tehneet reissun Gran Kanarialle Tjäreborgin Sunwing-resorttiin, mutta muuten olemme lomillamme päätynyt toisenlaisiin hotelleihin ja lähdin nyt uteliaana matkaan testaamaan näitä palveluita. Reissumme oli myös ensikosketuksemme Egyptiin ja Punaisen meren alueeseen.

Buevillage lomakylästä tulee itselleni ensimmäiseksi mieleen Bamse-nalle kavereineen, mutta tällä kertaa en tavannut nallea muualla kuin lasten lippalakeissa, repuissa ja t-paidoissa. Kahtena päivänä Bamse kavereineen piipahti uima-altaalla lapsia tervehtimässä, mutta me satuimme molemmilla kerroilla olemaan muualla. Joka aamuisia nallen halihetkiä tai muita Bamsejuttuja emme lomamme aikana bonganneet (emmekä kaivanneetkaan).

Jo ensimmäisten lomapäivien aikana minulle selvisi, että ainakin tämä Lamaya-resort on paljon muutakin kuin Finnmatkojen Bamseklubi, joka toimi päivittäin klo 10-12. Samaan aikaan oli tarjolla yli 6-vuotiaille lapsille suomalaisten ohjaajien vetämiä Fun Break aktiviteetteja. Meidän lapset olivat selvästi päättäneet ottaa kaiken irti vanhemmistaan ja osallistuivat näihin ”vanhemmille vapautta” tarjoaviin kerhoihin vain yhtenä päivänä. Kaikki viihtyivät niissä hyvin ja kerhojen vetäjät tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita lapsista ja heidän kanssa touhuamisestaan. Me olimme kuitenkin sopineet, että haluamme lomailla lasten ehdoilla, joten yhdessä vietetty aika oli meille kaikille tärkeintä. Paikka Bamseklubista täytyy varata etukäteen ja se maksaa 50€/lapsi. Fun Break toimintaan ei tarvinnut ilmoittautua erikseen eikä se myöskään maksanut mitään.

Lamayassa toimi myös kansainvälinen Kidsklub, jonne kaikki yli 4-vuotiaat lapset olisivat olleet tervetulleita ilman ennakkoilmoittautumista. Bluevillagen aktiviteetit eivät kuitenkaan rajoittuneet vain lapsille tarjolla olevaan ohjelmaan. Päivittäin pääsi ohjatusti pelaamaan vesipalloa, osallistumaan vesijumppaan, heittämään tikkaa, pelaamaan lentopalloa ja petanqueta sekä ampumaan jousipyssyillä. Lisäksi tarjolla oli jalkapalloa, tennistä, pingistä, pöytäfudista ja aerobiccia. Kun loputkin suomalaistyöntekijät saavat työlupansa kuntoon lisätään ohjelmaan vielä kaksi päivittäistä Les Milles tanssituntia.

Minä osallistuin vesijumppaan useana päivänä ja keräsin ruokahalua ennen lounasta. Vesijumppa järjestettiin pienemmässä lämpimässä altaassa, johon lapsetkin mahtuivat samalla polskimaan, joten se oli näppärää lastenkin kanssa. Yhtenä iltana vanhin pojistamme innostui pelaamaan lentopalloa rannalla upeassa ilta-auringossa. Isä-poika aikaa vanhin pojistamme pääsi viettämään niin yhteisellä tennistunnilla (kaikki varusteet, mailat ja pallot saa lainaan pyyhepojilta uima-allasalueelta) kuin jousiammunnassa. Jousiammunta oli oikeasti tarkoitettu vain yli 16-vuotiaille, mutta muiden aikuisten jälkeen 11-vuotiaamme pääsi onneksi ampumaan. Vielä enemmän voisi olla tarjontaa, joka olisi tarkoitettu vanhemmille ja lapsille yhdessä, se on monelle perheelle kuitenkin lomaelämän a ja o.

Elämä lomakylässä on pyritty tekemään helpoksi. Sisään kirjautumisen yhteydessä kaikille asukkaille laitettiin käteen muovinen ranneke. Sen jälkeen ei lompakkoa tai rahaa tarvinnut käsitellä ennen uloskirjautumista. (Rannekkeesta voi tietysti olla montaa mieltä, miestäni se alkoi ahdistaa jo tokana päivänä ja vanhin poikammekin luopui rannekkeesta muutaman päivän jälkeen. Kukaan ei hotellialueella kysellyt puuttuvien rannekkeiden perään.) Itse pidin ranneketta kädessäni, vaikka se toikin mieleeni etäisesti synnytyssairaalan… Ehkäpä tulevaisuudessa rannekkeet ovat kankaisia kuten Slushissa ja niistä tehdään niin ”cooleja”, ettei niitä halua ottaa pois lomalta palattuaankaan.

Juotavaa, jäätelöä, pikkumakeaa ja suolaista oli saatavilla pitkin päivää niin allasbaarissa, rantaravintolassa kuin rannan kioskeissa. Juomat tarjoiltiin ulkona muovimukeissa, johon juomia sai itse liruttaa automaateista. Suosikkejamme oli jäätee, mehut ja limsat sekä Popcorn ja pehmis jäätelö. Automaattien alle oli laitettu lapsia varten korokkeet ja paaritiskille johti lapsia varten tehdyt portaat. Porrastasanteella oli välillä tungosta, kun 5-vuotiaat kävivät kilpaa kokeilemassa kielitaitoaan ”one choclate ice cream please.”

Vaihtelua buffet ruokailuun toi lounastaminen rantaravintolassa, jonka listalta löytyi lähinnä pizzaa, pastaa ja burgereita. Samassa rantaravintolassa oli mahdollista myös illastaa ja saimmekin yhtenä iltana kutsun nauttia kalaillallisen kauniisti kynttilöin valaistussa ravintolassa. Vaikka buffet ruoka oli erittäin hyvää ja monipuolista, toivat nämä a la carte –ruokailut mukavaa vaihtelua ja oli kivaa istua koko illallinen aloillaan. Tuona iltana saimme jopa keskusteltua muutaman lauseen ihan koko perheen voimin. (Ja ruoka oli erinomaista.)

Mukavaa oli se, että altailla sai polskia kaikessa rauhassa eikä kukaan valittanut lasten ilonpidosta. Toisaalta altailla ei ollut hengenpelastajia, joten kolmeen altaan väliä sai rampata ahkerasti pysyäkseen poikien perässä. Suomalaisia oli hotellilla niin paljon, että jokainen ”äitiii!!!” huudahdus ei koskenut minua. Meidän kaikille pojille tuli kahden ensimmäisen päivän jälkeen rakot sormenpäihin, kun he nousivat kivireunalta ylös harjoitellessaan voltteja altaaseen (sama ilmiö tapahtui helmikuussa Dubaissa). Poikien mielestä unelmien lomakohteessa altaaseen olisi hyppylauta tai ainakin koroke, niin se ”backflip” olisi helpompi saada onnistumaan. Toisaalta hurjapäille oli tarjolla parin sadan metrin päässä sijaitseva vesipuisto.

Asiakkaita oli ajateltu myös siinä, että sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme pyyhekortit, joita vastaan altaan reunalta sai päivittäin kuivat ja puhtaat allas- ja rantapyyhkeet. Kun äitikamelilla on muutenkin rahdattavana viiden hengen kamppeet, niin tällaisia pieniä asioita osaa arvostaa. Meillä oli allaskassina Ikeasta ostettu muovinen kesäkassi, mutta monella oli ihan sininen perusikea kassi, että kyllä silläkin kehtaa… Onnistuimme viikon aikana hukuttamaan vain yhden pyyhkeen ja jouduimme lähtiessämme maksamaan ”pyyhesakkoa” 7 euroa.

Hotellissa palvelu pelasi ja huonesiivoojamme taiteili sängyillemme toinen toistaan hienompia eläimiä pyyhkeistä. Yleissiisteys oli hyvä ja vieraiden pyyntöihin pyrittiin vastaamaan nopeasti. Suurin hankaluus bloggaajan kannalta on huono WiFi yhteys, joka toimii huoneessa todella satunnaisesti ja reception alueellakin hitaanlaisesti. Onneksi nettiyhteys ei lomalla ole normaalisti niin keskeisessä roolissa ja sen puuttuminen saattaa olla jopa positiivinen asia. Palvelusta on selvästi myös totuttu saamaan juomarahaa ja kannattaakin varata pient rahaa laukkujen kantajalle ja siivoojalle. Meillä ei ollut lompakot kertaakaan mukana ravintoloissa, mutta monet näyttivät antavan juomarahaa myös tarjoiluhenkilökunnalle. Juomaraha on Egyptissä tärkeä osa palkkaa.

Hotellin edessä avautuva hiekkaranta on kaunis, mutta meidän lomallamme touhut keskittyivät uima-altaalle ja kävimme rannalla uimassa vain kerran. Osaltaan tähän saattoi vaikuttaa se, että uimaan rannalta ei päässyt ihan suoraan hotellin edestä, vaan piti kävellä pari sataa metriä vasemmalle, missä uimaan pääsee hiekkaa pitkin (suoraan hotellin edessä on siis se laituri, jota pitkin pääsee tekemään ihania snorklausuinteja). Lisäksi koko viikon tuuli tosi kovaa suoraan rannalle ja altailla oli siis huomattavasti lämpimämpää. Hiekkakakkuikäisille hotellia lähimmät aurinkovarjot tuulisuojineen tarjoavat varmasti mukavia leikkihetkiä rannan tuntumassa (omat hiekkalelut ovat tarpeen).

Sininen lomakylä sai koko perheeltämme varauksettoman ihastumisen. Me vanhemmat nautimme päivittäisistä urheilumahdollisuuksista ja lapset viettivät mukavia hetkiä niin ohjatuissa ohjelmissa kuin muiden suomalaislasten kanssa yhdessä lähinnä uima-altaissa polskien.

Auringonlaskua keräännyimme ihastelemaan rantatöyräälle, missä kauniin musiikin soidessa oli joka ilta yhtä ihmeellistä seurata vain parissa minuutissa vuorijonon taakse katoavaa aurinkoa.

Viimeisenä iltana keräsimme jokainen korallirannalta kauniin korallin tai kiven ja heitimme sen mukana oman toivomuksemme Punaiseen mereen ilta-auringon punaamaa taivaanrantaa ihaillen.

-Inna-Pirjetta

Matka toteutettiin yhteistyössä Finnmatkojen kanssa. Kaikki kokemukset ja kommentit ovat omiani ja perustuvat vierailuumme Lamaya Resortissa 20.-27.11.2014. Aiemmat postaukseni kertovat ensifiiliksistä sekä siitä mitä kaikkea mahtui yhteen ainoaan lomapäivään.