Rakkaudentunnustus Turulle #nbefinland

En olisi koskaan ajatellut, että teen tällaisen tunnustuksen, mutta näin se nyt vain on. Rakastan sinua Turku. Rakastuin sinuun saman tien, kun astuin jalallani ensimmäisen kerran vuosiin kaupungin kamarallesi.

Ensimmäinen kosketus sinuun oli hotellini ikkunasta avautuva kaunis näkymä Aurajoen ylle. Maisemassa oli jotain mystisen rauhallista, mutta silti niin kiehtovaa ja kutsuvaa. Se ikään kuin kuiski minulle, että tähän paikkaan on pakko tutustua.

Olen onnekas, kun pääsin nbe-isäntäbloggaajana tammikuussa vierailemaan Turkuun kansainvälisten bloggaajien seurassa. Ulkomaalaisten kanssa matkustaminen ikään kuin antoi minulle mahdollisuuden nähdä kaupunki, jossa olin vieraillut aikaisemmin vain nopeilla työreissuilla ja luokkaretkillä, uusin ja avoimin silmin.

Aistia paikan luovuus, monimuotoisuus ja rikkaus. En ollut koskaan aiemmin edes tajunnut, kuinka kaunis Turun keskusta oikeastaan on. Niin moni pastellinvärinen rakennus joenvarressa on säilynyt arvokkaana. Kivijalkoihin on syntynyt idyllistä kaupunkikulttuuria kahviloineen, sisustusliikkeineen ja tunnelmallisine työtiloineen. Kaupunginkirjastosta tuli heti yksi lempipaikoistani. Ei pelkästään sen suunnattoman valikoiman takia, vaan siksi, että siellä sai jutella, toisin kuin muissa tuntemissani kirjastoissa. Ei ihmekään, että paikka oli tupaten täynnä niin pikkulapsia, teinejä, opiskelijoita kuin eläkeläisiäkin. Se oli paikka, mihin tultiin viettämään yhdessä aikaa.

Talvipakkasesta huolimatta sekä kaupungista että ihmisistä pystyi aistimaan lämmön ja trendikkään tunnelman. Ja kyllä, voin omin silmi todistaa, että Turussa asuvat varmasti Suomen kauneimmat ihmiset.

Ja aah, mitä herkkuja paikalliset ravintolat tarjoavatkaan. Pääsimme kokkaamaan kehutussa ravintola Smörissä itse lounasta ja herkuttelemaan todella täyteläisellä fetasalaatilla Ravintola-Mamissa. Yllättäjä oli Ravintola Harald, joka turistimaineestaan huolimatta näytti meille parhaat puolensa, niin ruokien esillepanossa kuin mauissakin. Viikinkitapakset olivat erinomaisen herkullisia.

Ohjelmassa oli muun muassa visiitti Turun linnan Ghost Tourille. Ette usko, mutta en ole aikuiselämässäni varmasti koskaan pelästynyt niin paljon kuin sillä hetkellä, kun lähes pimeässä kivilinnassa kuulen, kuinka joku hengittää hyvin raskaasti selkäni takana ja raahautuu hiljalleen lattiaa pitkin lähemmäksi ja lähemmäksi…

Selvisin todistetusti hengissä, mutta huh huh, mikä kierros. Suosittelen elämäänsä jännitystä kaipaaville. Turun linna tarjoaa myös aivan mielettömiä aktiviteetteja lapsille. Linnanneitokierroksia ja ritariturnajaisia. Täytyy joskus tulla aivan omalle visiitille testaamaan kaupunkia lasten kanssa.

Vastapainoa haamuille toivat inspiroivat visiitit Terraviivan kaakelipajaan, jossa saimme itse valmistaa kaakeleita, sekä Herrankukkaron kalastajakylään, Airismaan saarelle. Vietimme siellä toisen yön ja pääsimme muun muassa nauttimaan maailman suurimman savusaunan löylyistä sekä loimulohesta ja muista saariston antimista.

En voi muuta kuin sanoa, että haluan ehdottomasti toisille deiteille kanssasi, rakas Turku. Mieluiten hyvin pian, ehkä jo heti keväällä. Haluan oppia tuntemaan sinut vieläkin paremmin ja nähdä kaikki puolesi. Olet särmikäs, kiinnostava, kansainvälinen ja kaunis. Olet ansainnut lempinimesi Pohjolan Pariisi. Palaan luoksesi pian.

xxx

Inari

Ps. Erityiskiitos upeasta matkaseurasta hullut brasilialaiset ystäväni Felipe ja Marcela, luova ja upea valokuvaaja espanjalainen Inma, rakastettava ”Cosmo-Girl” Puolasta Sabina, ihanan rutistettava belgialaismimmi Sofie ja maailman söpöin pariskunta Alex ja Nasti Venäjältä. Kaikki kirjoittavat upeita matkablogeja ja Instagrammaavat englanniksi – käykää tutustumassa heidän seikkailuihinsa niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Sekä kiitokset tietenkin upea #visitturku -oppaamme Olga.