Äiti, kuvittele yö, jolloin kukaan ei itke, potki, halua juotavaa, tuttia, vessaan, kainaloon, näe pahaa unta tai muuten vaan päätä kukkua juuri silloin, kun sinulla olisi juuri hetki aikaa ummistaa omat silmäsi. Kuvittele nukkumaanmenohetki, jossa huolehdit vain itsestäsi: otat ehkä vaahtokylvyn, lakkaat kynnet, katsot leffoja, luet lehtiä ja makaat X:nä vuoteessa, joka on kokonaan vain SINUN. Kaikkialla on hiirenhiljaista ja kun ummistat silmäsi, tiedät ettei KUKAAN tule herättämään sinua seuraavana yönä, eikä myöskään aamulla.
Huoneessa olet vain sinä ja sinä yksin sekä täydellinen, pehmeä, iso sänky, joka suorastaan huutaa sinua syövereihinsä nukkumaan.
Asia, josta jokainen pienen lapsen vanhempi joskus varmasti unelmoi, mutta joka käy aivan liian harvoin toteen. Minä onnekas pääsin nauttimaan tästä luksuksesta viime viikolla, kun Sokos Hotels kutsui minut mukaan äitibloggaajien unimatkalle. Se on osa Anna äidille unta lahjaksi -kampanjaa, jolla halutaan herättää ihmisiä pohtimaan, kuinka tärkeää äidin yöuni on koko perheen hyvinvoinnille.
Ja siitä olen todellakin samaa mieltä.
Kuinka paljon parempi äiti jaksaisinkaan olla, kun pääsisin nauttimaan vastaavanlaisesta luksuksesta säännöllisesti.
Loppujen lopuksi homma ei vaadi paljon, kunhan vain saisi järkättyä paikan, missä saisi nukuttua rauhassa, oli kyseessä sitten hotelli tai yö ystävän luona tai vaikka omassa kodissa, niin että muu perhe menisi yöksi jonnekin muualle.
Lahden Sokos Hotel Seurahuoneelle matkaseurakseni lähti Riikan Blogien Riikka, Eppusen Kaapilla Blogin Heidi ja Lasten Matkassa blogin Kaisa ja Hanne. Matkaan kuului nukkumisen lisäksi illallinen Hotellin Trattoria-ravintolassa sekä aamuinen saunajooga-sessio. Itse hotelli oli erittäin positiivinen yllätys: moderni, vilkas ja tilava loistavalla sijainnilla Lahden keskustassa. Kaiken kruunasi kuitenkin täydellinen sänky, jonka patja oli todellakin maineensa veroinen. Se oli valmistettu jostain avaruuspukukankaasta niin, että se mukautui nukkujan omaan ruumiinlämpöön. Ja aah…yleensä en koskaan nuku hotelleissa kovin hyvin, mutta tällä kertaa vaivuin todellakin syvään uneen.
Kun laitoin silmäni kiinni, oli kuin patja olisi kirjaimellisesti imaissut minut unten maille.
Olisin nukkunut varmasti kuin kivi vielä myöhempäänkin, ellei rakas mieheni olisi soittanut minulle aamulla kello 8 ja hermoillut naapuristamme… . Vink, vink isukit ja muutkin. Kun äiti pääsee joskus nukkumislomalle, hänelle ei soitella aamulla kuin vain TODELLISESSA hädässä.
Aamiainen hotellissa oli aivan mahtava: paitsi että se oli runsas, niin se oli myös fressi ja idearikas. Erityistä plussaa puurobaarista, jossa pystyi yli kymmenestä vaihtoehdosta valitsemaan jukurtin tai puuron lisukkeet.
Epäilin ensin, josko saunajooga aamiaisen jälkeen olisi liikaa, mutta se osoittautukin aivan mahtavaksi hommaksi.
Ensikertalaisena innostuin kovin, kun 45-asteisessa saunassa lihakset venyivät paljon paremmin kuin normaalisti ja itsensä tunsi jopa notkeaksi. Lisäksi minua mielytti, etteivät liikeet olleet isoja ja ne tehtiin kaikki istualteen, joten homma ei tuntunut rehkimiseltä mutta hiki virtasi silti. Tätä lisäpalvelua saa kuulemma tilata hotellin respasta. Suosittelen. Vetäjä Tea Skinnari oli niin ikään loistava tyyppi.
Nukkua olisin voinut vieläkin enemmän, nyt kun vauhtiin pääsi. En siis voi sanoa, että olisin palannut superpirteänä takaisin kotiin, mutta ainakin parempana versiona itsestäni kuin aiemmin.
Ottaisin kyllä mieluusti tällaisen nukkumisloman vielä äitienpäivälahjaksikin, ja vaikka jouluna ja synttärinäkin.
Joten suosittelen todellakin lahjaideaa myös muille äideille annettavaksi. Suomen kaikki Sokos Hotellit ovat mukana kampanjassa, ja lahjakortteja voi ostaa suoraan hotelleista tai varata yön jo valmiiksi nettisivuilta. Ja mikä parasta, tästä lahjasta hyötyy koko perhe, kun äidistä tulee himpun verran onnellisempi.
Milloin sinä muuten nukuit viimeksi kunnon yöunet?
Aurinkoista alkuviikkoa,
Inari
Tämä matka toteutettiin Sokos Hotellien kutsumana. Lue Lisää Sokos Hotellien Anna Lahjaksi Unta Äideille -kampanjasta. Osallistu yöunien arvontaan Sokos Hotellien Facebook-sivuilla
4 Comments
Minulla on tunnustus. Kuopus oli niin paha yöheräilijä aikoinaan että jouduimme hänet viemään unikouluun koska tilanne oli niin paha. Koko päiväkotiaika meni sumussa ja vasta nyt, kun lapset ovat isoja ja niitä yöheräämisiä tuli edelleen (ei nämä heräämiset lopu koskaan), ymmärsin vääntää itkua miehelle ja sanoa että minä haluaisin yksin nukkumaan jonnekin hotelliin. Mies ymmärsi yskän ja järjesti minulle hotelliyön. Se tuli todelliseen tarpeeseen, vaikkei yhdellä hyvin nukutulla yöllä pitkälle pötkitty. Sen minä vain sanon että tuo Sokos Hotellien kamppis on aivan mahtava ja toivon että miehet todella tarttuvat siihen. Hyvin nukkuneesta äidistä hyötyy koko perhe 😉
Moikka, kiitos kommentistasi. Oletpas onnekas, kun miehesi on ihan ilman mitään kampanjoita järjestänyt sinut nukkumaan 🙂 Se on kyllä rakastavin teko, mitä väsynyt äiti voi saada. Toivottavasti ne lapset nyt isompana sentäs hieman harvemmin heräilee kuin vauvana – ei kai tätä täysi-ikäisyyteen voi kestää :)????
Hahhah, jos ei ole lapsi herättäjänä (onneksi nykyään jo huomattavasti vähemmän) niin sitten heräämisen syynä on muut asiat, esim. Kännykän akun piippaus (kukapa muu siihen havahtuisi kuin minä, joka alkaa metsästää keskellä yötä piippaavaa kännykkää kaksikerroksisesta kämpästä yrittämättä soittaa kännykkään joka herättäisi koko talon). Minun täytyy sanoa että joku ilkeä taho näitä mitä mielikuvituksellisempia herätystapoja keksii aina välillä, ja se olen tosiaan minä joka niihin herään, ei kukaan muu. Juu ja kaiken maailman elukat (mm. hämähäkit) bongaavat ainoastaan minut vaikka olisi muitakin ihmisiä ympärillä pilvin pimein. Nim. omalla käsivarrellani aamuyöstä vaeltelevaan hämähäkkiin herännyt ja sen jälkeen unettoman yön viettänyt. Oi miksi oi miksi?! 😉
Oikun kivaa valvomista lasten kanssa, kunnes tulee väsy. Olen valvonut vasta kahdeksantoista vuotta yötä päivää odottaessani ainoaa poikaani kotiin sen jälkeen, kun vaimoni päätti, sosiaalitoimen siunauksella, ottaa minulta kotiavaimen ja poikani pois.
Muistan vielä hämärästi vauvani öisen itkun, eikä se vaivaa lainkaan mieltäni enää. Rakkaus kultaa muistot?