Jos olisin etukäteen tiennyt, millaista olisi matkata 18 tuntia lasten kanssa kohti unelmien lomakohdetta, en välttämättä olisi ryhtynyt hommaan. Onneksi en tiennyt, ja olemme nyt lopulta kahden lennon, kahden automatkan ja yhden lauttamatkan jälkeen perillä Thaimaan Koh Changilla.
Uskokaa tai älkää, mutta ongelmaksi eivät suinkaan osoittautuneet kolmivuotias ja kolmikuinen tyttäremme, sillä he käyttäytyivät kuin enkelit – vasta 200 metriä ennen hotelliamme vauvalle riitti ja hän sai hepulit – vaan rankinta matkassa oli oma kunto. Lennon Helsingistä Bangkokiin jouduin valvomaan, koska jaloissa nukkui vauvamme kopassa ja sylissäni lepäsi kolmevuotiaan pää. Joten kun uberväsymys ja kostea kuumuus saivat minusta ja mustasta verkkaripuvustani vallan Bangkokin lentoasemalla, oli siinä vaikeaa esittää reipasta äitiä. Valuin hikeä, olo oli tuskainen, kärttyinen ja kaiken huipuiksi peitelty lentopelkoni teki paluun kuin bumerangi, kun tajusin että jatkolentomme kone oli pikku potkuriprutku kahdeksankymmentäluvulta.
Kun lopulta laskeuduimme Tratin lentoasemalle ja sullouduimme shuttlebussiin kohti Koh Changin lauttaa, päässäni alkoi oikeasti heittää. Jetlagi ilmeisesti kruunasi olotilani niin, että menetin paitsi tasapainokykyni myös muistini alkoi pätkiä. En ole koskaan aikaisemmin saanut vastaavia oireita. Se oli ihan kamalaa. Onneksi tyttäremme käyttäytyivät kuin enkelit, vauva kantorepussansa ja kolmevuotias auton ikkunasta maisemia hihkuen, sillä äiti ei olisi pystynyt huolehtimaan kenestäkään enää sekuntiakaan. Hotellille päästyämme raahauduimme syömään ja painuimme suoraan pehkuihin. Paikallista aikaa klo 19 jokainen meistä nukkui kuin tukki.
Jos oma kuntoni olisi kestänyt, matka lienee kuulostanut lasten kanssa reissaavan näkökulmasta tältä:
Helsingin lentoasemalla laukkujen jättö sujui kuin unelma. Meidät ohjattiin lasten kanssa suoraan Special passangerien jonoon. Harmi vain, ettei tavaroitamme voinut checkata jatkolennoille, koska olin ostanut liput erikseen ja Bangkok Airways ei kuulu Finnairin kanssa samaan allianssiin. Tämä tarkoitti sitä, että laukut piti noutaa Bangkokissa ja checkata uudelleen sisään. Onneksi olin varautunut hommaan jo etukäteen, joten ei tullut sokkina. Myös turvatarkastuksessa (siinä ei muuten saa kuvata – olisin napsassut hauskan kuvan meidän kymmenestä nyssykästä) meitä kohdeltiin silkkihansikkain ja saimme viedä lasten kanssa läpi jopa isommat vesipullot ja jogurttijuomat, toki tarkkaan läpivalaistuna. Homma jatkui myös lentokoneeseen mentäessä, jolloin pääsimme jonon ohi. Tätä ei muuten enää lentoyhtiöillä hirveästä kuulutella, koska kaikki etuoikeus maksaa extraa, joten kannattaa mennä vain rohkeasti tiskille ja kysyä, pääseekö lasten kanssa ensimmäisinä.
Koneeseen en ollut enää etukäteisvarauksessa saanut babybasketia, joten otin mukaan jalkoihin oman vaunujemme pehmeän kopan, missä vauveli nukkui. Se mahtui jalkoihin juuri ja juuri – vauvalla oli makoisat oltavat, minulla ei. Kymmenen tunnin lento sujui lasten osalta nukkuen sekä tuhat kertaa Unoa ja minimuistipeliä sekä iPadia pelaten. Hetken vilahti myös telkkari, mutta se jäi kakkoseksi. Finnairin palvelu ja koneen taso olivat todella laadukkaita – mikään ei maksanut extraa. Ja muuten myös infant ilman omaa paikkaa saa ottaa omat 23kg tavaraa, rattaat ja turvaistuimen mukaan. Vessoista löytyy isohko hoitopöytä ja vauvalle kannattaakin sitten ottaa niitä varavaatteita kolminkertaisesti. Tavaraa nimittäin tuli ainakin sen verran enemmän vaippaan paineenvaihtelun takia. Kannattaa muistaa myös minigrippussit, mihin likaiset vaatteet voi laittaa loppuajaksi – minä en muistanut…
Myös Bangkokissa pääsimme specialjonoihin lasten kanssa ( huomionarvoista maahantulotarkastuksessa, jossa vältimme tällä 500 metrin tavallisen jonon), joten ehdimme hyvin jatkolennollemmekin vaikka aikaa uudelleen checkaukseen oli vain kaksi tuntia. Ilman kantoreppua emme olisi pärjänneet. Vaunuja ei saanut viedä portille, joten vaavi matkasi kantiksessa ja isompi lentokentän vaunuissa. Myös eväät olivat hitti. Vaikka epäilin suuresti saisimmeko tuhottua kahden aikuisen ja yhden kolmevuotiaan kanssa kuusi leipää, neljä jogurttijuomaa, puoli pakettia pinaattilettuja, kolme karjalanpiirakkaa, kaksi suklaalevyä, neljä mandariinia ja kaksi omenaa, niin huoli oli turha. Jäljelle jäi vain yksi leipä, joka sekin meni määränpäässä muurahaisten suihin, kun olin unohtanut sen viime yöksi pöydälle.
Mutta pian lisää kuulumisia Koh Changilta, jahka pääsemme valtaamaan saaren. Kuuma on kuin pätsissä, +34. Onneksi parvekkeellamme on pieni miniuima-allas, johon taidankin juuri nyt pulahtaa.
Terkkuja,
Inari
Lue lisää vikkejä lentomatkustamiseen lasten kanssa
2 Comments
Ihana kuulla että teillä meni matka hyvin!
Me olemme reissanneet ennen lapsen tuloa melko paljon, ja nyt lapsen kanssa olemme päässeet käymään reissussa myös. Ensimmäinen reissu 4 kk iässä thaimaaseen ja 1,5 vuotiaana matkasimme Balille ja Australiaan sukuloimaan. Meille myös lapsen kanssa matkan teosta on jäänyt pelkästään positiiviset muistot! Lapsen lentäminen on sujunut aina hyvin, kunhan pärjää oman väsymyksen kanssa. Meillä on myös aina ollut erilliset checkkaukset jatkolennoille, ja lapsen kanssa sekä koneessa että kentillä olemme saaneet aina ihanan huomioonottavaa palvelua. Koneen paineenvaihtelun tuoma suolentoiminnan vilkkaus oli meillekin pieni yllätys! 🙂 minigrip-pussit pelastavat tilanteen kuin tilanteen sekä runsaat matkaeväät (mm. Annospusseissa myytävä valmiiksi maustettu puuro – ehdoton juttu). Rohkaisen kaikkia lähtemään lapsen kanssa matkalle, jos se vain mahdollista on!
Moi Riikka, kiitos kommentistasi. Ihana kuulla, että teilläkin reissut sujuneet hyvin. MIssä olette olleet Thaimaassa? Meilläkin Koh Changilla kaikki sujui paremmin kuin hyvin, vain 10-11 tuntinen lento alkoi tuntua hiukkasen pitkältä, mutta onneksi se unohtui kohteen hurmatessa meidät.